kahvia juodessani kaikessa rauhassa, puheisiini hakeutui joku taulukaupustelija. Korostin petäjämäiseen tapaan, että join nyt kahvia. Mutta hän halusi esitellä taulujaan. Sanoin, että sillä ehdolla, että en osta mitään. Hän avasi kansionsa kuminauhat ja otti grafiikkaansa esille. Sanoin yhdestä naamakuvasta, että se oli varmasti Monalisan jäljitelmän jäljitelmä.
"Itse en sitä osta enkä myönnä, kun tiedän miten kovaa työtä olen tehnyt", hän sanoi.
"Tietenkin kuvasta löytää paljon yhtäläisyyksiä. Tunnen kyllä Monaliisan, kerran jonotinkin Louvreen, mutta jono oli lähes yhtä pitkä kuin meidän leipäjonomme tänä päivänä, joten luovutin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti