perjantaina, kesäkuuta 26, 2009
torstaina, kesäkuuta 25, 2009
keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009
Lidia Ravera
valmistautuu lukemaan näytettään. Jukka Petäjä laskee mikrofonia ja Heidi Köngäs lukee näytteen suomeksi.
tiistaina, kesäkuuta 23, 2009
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009
lauantaina, kesäkuuta 20, 2009
perjantaina, kesäkuuta 19, 2009
torstaina, kesäkuuta 18, 2009
keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
maanantaina, kesäkuuta 15, 2009
Kirjalavalla
Lahde kansainvälisen kirjailijakokouksen vieraat esittäytyivät Sanomatalossa Mediatorilla 13.6.2009 klo 13.00-14.00.
Tilaisuuden juonsi Jukka Petäjä.
sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009
lauantaina, kesäkuuta 13, 2009
Topparoikka
"Kirjani muodostavat jatkumon, monet aiheista ja teemoista elävät rinnan päässäni. Kirja syntyy vasta, kun sen aika on."
Jayne Anne Phillips
perjantaina, kesäkuuta 12, 2009
maanantaina, kesäkuuta 08, 2009
I-X
- Mitään edistystä ei voi saavuttaa siinä mikä on ilmeistä, identtistä kaikille. Meidän tulee katsoa korkeammalle ja kaivaa syvemmälle, mennä perusasioiden ja yleispätevyyksien tuolle puolen. Teoriassa kuka tahansa voi oppia pelaamaan shakkia puolessa tunnissa. Vasta kun ensi kerran etenemme sääntöjen kirjaimen ohi ja jätämme ensi vaiheen, jossa meitä huolestuttaa vain siirtojemme laillisuus, siirrymme uudelle tasolle. Näin alamme hahmottaa yhdistelmiä, mikä erottaa meidät niistä, jotka osaavat vain tuupata sotilasta sääntöjen mukaan.
- Opitut mallit ja niiden käyttämiseen vaadittava logiikka yhdistyvät luontaisiin kykyihimme ja tekevät meistä ainutkertaisen päätöksentekijän. Kokemus ja tieto tarkentuvat lahjakkuuden prisman läpi. Myös tätä prismaa voidaan työntää, vetää ja kasvattaa. Tämä yhdistelmä on intuition lähde, absoluuttisen ainutkertainen työkalu kaikille meille. Tässä alamme nähdä yksilöllisen psykologian ja emotionaalisen koostumuksemme vaikutusta päätöksiimme - sitä mitä shakinpelaajan tapauksessa kutsumme pelityyliksi.
- Me emme voi valita tyyliä, jonka haluaisimme itsellemme. Se ei ole geneeristä softaa, jonka voimme ladata ja asentaa. Sen sijaan meidän pitää tunnistaa mikä sopii meille parhaiten. Vasta sitten, yrityksen ja erehdyksen kautta, voimme kehittää oman metodimme. Mitä ovat puutteeni? Mitkä vahvuuteni? Millaisia haasteita pyrin välttämään ja miksi?
… Tällaiset ratkaisevat hetket ovat käännekohtia - joka kerran kun tulemme valinnoissamme risteykseen, ja tiedämme ettemme voi palata takaisin. Me elämme näitä hetkiä varten, ja ne puolestaan määräävät elämäämme. Opimme keitä olemme ja mikä on tärkeää meille. ´Salaisuutena´ on ottaa nämä haasteet vastaan sen sijaan että välttelisimme niitä. Tämä on ainoa tapa löytää ja hyödyntää lahjojamme. Oman suunnitelman kehittäminen antaa meille tilaisuuden tietää että selviydymme koettelemuksista entistä vahvempina tuloksesta riippumatta. Se on meidän jokaisen ainutkertainen menestyksen salaisuus.
- Vaikka he olivatkin epäonnistuneet monta kertaa, he keksivät yhä uusia temppuja siinä toivossa, että onnistuisivat jonain päivänä kukistamaan minut. Joskus he ovatkin päässeet hyvin lähelle. Mutta en voi kuvitella paluuta entiseen.
- Mestarit etsivät jatkuvasti jotain uutta, tutkivat jatkuvasti uusia teitä. Eräät entisaikain mestarit käyttivät esimerkiksi samaa aloitusta vuodesta toiseen; me taas lähestymme tätä ongelmaa toisella tavalla. Käytämme jotain avausjärjestelmää vain niin kauan kuin se tuottaa etua; sen jälkeen hylkäämme sen ja ryhdymme etsimään uutta asetta.
- Kaikki opiskelevat vanhoja pelejä aivan kuten opetellaan kieltä. Mutta sanavaraston hankittuaan on opittava käyttämään sitä luovalla tavalla. Jos haluaa mestariksi, täytyy kehittää ehdottomasti omaleimainen ja luova pelityyli, jolle antaa leimansa selkeä yksilöllisyys. Kysymyksessä on samanlainen ilmiö kuin se, että lintu oppii lentämään.
- Meillä jokaisella on oma tyylimme, koska olemme luonteeltamme erilaisia. Tyyli heijastelee ihmistä.
- Keskittyminen on tärkeää siksi, että se on ainoa tapa löytää jotain uutta ja epätavallista sakkilaudan ääressä, ainoa tapa aiheuttaa yllätyksiä tuoreilla ideoilla.
- Perille pääseminen vaatisi kovaa raatamista, mutta ainakin tiesin, mihin tähtäsin.
- Olin hyvin onnellinen, koska tiesin löytäneeni oikean sijani maailmassa. En voinut kuvitella itseäni ilman tätä erityistä luonteenlaatua. Se oli persoonallisuuteni luontainen purkautumistie. On ihmisiä, jotka eivät milloinkaan löydä oikeaa sijaansa maailmassa.
lauantaina, huhtikuuta 04, 2009
maanantaina, maaliskuuta 23, 2009
perjantaina, helmikuuta 20, 2009
torstaina, helmikuuta 19, 2009
Kirja on siitä hyvä käyttöliittymä,
että ne voi jättää kesken, jos ei huvita lukea tai jos on jotain kiinnostavampaa luettavaa. Eikä siinä kaikki, kirjan lukemista voi myös myöhemmin jatkaa, ja montaa kirjaa voi lukea yhtä aikaa.
tiistaina, helmikuuta 17, 2009
Ovi
Yhtiö toivoo Ovi-kaupan olevan Applen huippusuositun App Storen kaltainen menestys. Verkossa toimivan Ovi-palvelu avataan yhdeksässä maassa toukokuussa. Ovi-palvelu ei ole lähtenyt kovin vauhdikkaasti liikkeelle.
torstaina, helmikuuta 12, 2009
Historian kulku
olisi tietysti voinut olla erilainen. Terijoen hallitus ei saanut tarvitsemaansa tukea ja se lopetettiin tammikuussa 1940.
keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009
tiistaina, helmikuuta 10, 2009
Elämä
sen jälkeen olisi hyvin arkista nyhjäämistä. Siitä ei liikenisi juuri tarinoita kerrottavaksi.
maanantaina, helmikuuta 09, 2009
Jos
Pasilan vesitornihän tästä selviäisi, hän halusi laittaa paperille koko sotareissunsa, kuinka he olivat Niinisalosta lähteneet... Hän vain toivoi, että hänen henkiriepunsa säästyisi sen toteuttamiseen.
sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009
Samanlaisessa mielentilassa
luultavasti on kuolemaantuomittu, joka saa odottamatta tiedon armahduksestaan.
lauantaina, helmikuuta 07, 2009
perjantaina, helmikuuta 06, 2009
oli viimein löytänyt mitä etsi.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
Syytetty
huusi lapsensa pois nurkasta ja vaati heitä heti paikalla tunnustamaan, että he lumiukkoa tehdessään olivat ajatelleet herra puhemiestä ja nappeilla vielä mauttomasti vihjanneet siihen, että herra puhemiehellä joskus sattui olemaan muutama nappi auki.
- Kyllä kai joo, lapset itkivät ja nyyhkyttivät, he vakuuttivat, että olivat tehneet lumiukkonsa noin vain huvikseen ja ilman mitään taka-ajatuksia.
Vielä muuta kerta sinä iltana koputettiin oveen, mutta isä ei avannut enää.
Seuraavana päivänä menin sen puutarhan ohi, jossa lapset leikkivät. Torille heitä oli kielletty menemästä. He olivat juuri neuvottelemassa siitä, mitä leikittäisiin.
"Tehdään lumiukko", ehdotti ensimmäinen heistä.
"Äh, sellainen tavallinen lumiukko, eihän se mitään ole", sanoi toinen.
"No hyvä, tehdään sitten se mies, joka myy sanomalehtiä. Tehdään sille punainen nenä - punainenhan sillä onkin, ryyppäämisestä. Itse eilen myönsi", selitti kolmas.
"Haa, ja minä teen sen osuuskuntamiehen."
"Ja minä teen kansanneuvoston puhemiehen, hänhän on lumiukko jo ennestään. Ja napit sillä pitää olla, koska hänellä on aina housut auki."
"Ja minä teen sen rouvan kihlautuneen pojan", sanoi neljäs.
Lapset riitelivät, mutta sitten he päättivät tehdä nuo kaikki vuorollaan. Innokkaasti he ryhtyivät toimeen.
tiistaina, helmikuuta 03, 2009
Niin
"Niin, hyvä ystävä, miettikääpä sitä, se on neuvoni", jatkoi puhemies. "Ai niin, ja vielä yksi asia. Jos minulla joskus kotoa lähtiessäni onkin sepalus auki, niin se on minun yksityisasiani. Teidän lapsillanne ei ole oikeutta veistellä siitä vitsejä. Sillä lumiukolla nimittäin napit ylhäältä alas asti ja se on hyvin kaksimielistä. Ilmoitan teille vielä kerran: minä lähden kotoani vaikka ilkosillani jos huvittaa, eikä se liikuta teidän lapsianne ollenkaan. Muistakaa se!"
maanantaina, helmikuuta 02, 2009
Kun
kysyttiin, olivatko he lumipalloja kasatessaan tosiaan halunneet vihjata, että osuuskunnassa istui varas varkaan päällä, tai että rouvan poika oli mennyt kihloihin, he pudistivat päätään ja puhkesivat kyyneliin. Mutta isä pani heidät varmuuden vuoksi nurkkaan.
Mutta siihen päivä ei vielä päättynyt. Ulkoa kuului kulkusten kilinää, joka loppui yhtäkkiä aivan talon edessä. Kaksi miestä koputti oveen yhtäaikaa. Joku lammasturkissa oleva tuntematon ja kansanneuvoston herra puhemies omassa persoonassaan.
"Asia koskee teidän lapsianne, kansalainen", he sanoivat kuorossa jo kynnykseltä.
Isä oli nyt jo tottunut tällaisiin vierailuihin, ja niin hän työnsi tuoleja esiin, jotta vieraat voisivat saisivat istua.
"Minua hämmästyttää, että te sallitte talossanne vihollisprapagandan. Te ette ilmeisesti ole poliittisesti valveutunut. Parasta että myönnätte sen heti."
Isä ei ymmärtänyt, miksi hän muka ei ollut poliittisesti valveutunut.
"Sen näkee jo teidän lapsistannekin. Kuka se pilkkaa työläis- ja talonpoikaisvaltion hallintoelimiä? Teidän lapsenne. Ovat pystyttäneet tuon lumiukon aivan minun kansliani ikkunoiden alle."
"Minä ymmärrän", huokaisi isä masentuneena, "tarkoitatte sitä varkauteen vihjaamista..."
"Varkauteen? Mitä hullua! Ettekö te sitten tiedä, mitä merkitsee, kun pystytetään lumiukko juuri kansanneuvoston puhemiehen ikkunoiden alle? Minä tiedän tarkalleen, mitä pahat kielet minusta puhuvat. Miksi teidän lapsenne eivät pystytä lumiukkoa Adenauerin ikkunoiden alle? Haa, te olette vaiti. Puhuvaa äänettömyyttä, hvä herra. Voin tehdä siitä omat johtopäätökseni."...
sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009
Lehtimyyjä
kiitti ja lähti. Ovella hän törmäsi osuuskunnan puheenjohtajaan. Tämä tervehti talon isäntää. Huomatessaan lapset puheenjohtaja rypisti otsaansa ja sanoi tylysti: "Hyvä että näin nuo nulikat. Saisitte hiukan kiristää ohjaksia. Niin pieniä vielä, ja niin röyhkeitä jo! Tänäänkin katselin meidän makaniisimme ikkunoista torille - ja mitä näenkään? Tekevät siellä kaikessa rauhassa lumiukkoa."
"Ahaa, siitä nenästä siis...", pisti isä väliin.
"Mitä minä nenästä! Mutta kuvitelkaapa nyt, ensin ne tekevät pallon, sitten toisen ja sitten kolmannen. Sitten panevat toisen pallon ensimmäisen päälle ja kolmannen toisen päälle. Eikö ole hävytöntä?"
Kun isä ei ymmärtänyt, kiihtyi puheenjohtaja entistä enemmän.
"Onhan nyt aivan selvää, mihin he sillä yrittävät vihjata. He tahtovat, että meidän osuuskunnassamme muka istuu varas varkaan päällä. Se on herjausta. Silloinkin kun sellaista pannaan lehteen, täytyy olla todisteet, ja varsinkin silloin kun torilla avoimesti vihjataan." Mutta hän, puheenjohtaja, sanoi katsovansa asiaa läpi sormien, ottaen huomioon asianomaisten nuoren iän ja sille ominaisen ajattelemattomuuden; hän ei siis vaatinut peruutusta, sitä vain, ettei tällaista enää toiste tapahtuisi.
Sattui siihen paikalle myös naapurin rouva, jonka vanhin poika oli vastikään mennyt kihloihin. Rouva oli huomannut lumiukon nimettömässä kivisormuksen. Siitä rouva oli mielensä pahoittanut, mutta hän oli onnellinen, ettei poika ollut sitä huomannut, koska varmana olisi pahoittanut mielensä. Olihan ihmisellä lupa olla onnellinen.
lauantaina, tammikuuta 31, 2009
Mutta
illalla, kun kaikki jo olivat kotona, koputettiin oveen. Siellä oli lehtimyyjä, jolla oli kioski torin laidassa. Hän pyysi anteeksi, kun hän tuli niin myöhään häiritsemään, mutta hänen velvollisuutensa oli puhua isälle suorat sanat. Pieniähän nuo lapset vielä olivat, näkihän sen, mutta täytyihän heitä pitää silmällä jo nyt, ei heistä muuten kunnon väkeä tulisi. Pelkästään tämän takia hän oli tullut, muuten ei olisi rohjennutkaan; lasten parasta hän vain ajatteli, heidän kasvatuksensa oli hänelle sydämen asia. Hän tuli sen punajuurinenän takia, jonka lapset olivat tehneet lumiukolle. Se oli punainen nenä. Punainen oli hänelläkin, lehtimyyjällä. Ei suinkaan viinan takia, vaan hän oli sen kerran palelluttanut. Mutta ei kai häntä silti tarvinnut kaikkien nähden pilkata tästä punaisesta nenästä. Joten hän tuli pyytämään, ettei tällaista enää tapahtuisi, kasvatussyistä vain kuten sanottu.
Isään nämä huomautukset tekivät syvän vaikutuksen. Tietenkään ei lasten sovi tehdä pilaa kenestäkään, edes punaisen nenän takia - vaikkeivät he sitä nyt vielä ymärräkään. Hän huusi lapset paikalle ja kysyi heiltä ankarasti, lehtimyyjää osoittaen:
"Onko totta, että olette tehneet lumiukolle punaisen nenän pilkataksenne tätä herraa?"
Lapset hämmästyivät niin vilpittömästi, etteivät ensin ymmärtäneet mistä oli puhekaan. Kun he sen vihdoin käsittivät he selittivät jäykästi ja päättäväisesti, ettei heille ollut sellaista tullut mieleenkään.
Mutta kaiken varalta isä rankaisi heitä jättämällä heidät ilman iltapalaa...
perjantaina, tammikuuta 30, 2009
Tarinassa
Lapset pystyttävät torille lumiukon. He pyörittivät ison lumipallon, josta tuli vatsa, sitten pienemmän, josta tuli selkä ja olkapäät, ja sitten vielä pienemmän, josta he muotoilivat pään. Mustista kivistä he tekivät lumiukolle napit, niin että se pääsi napittamaan itsensä ylhäältä alas asti. Nenäksi pantiin punajuuri tällä kertaa - muuten se oli siis ihan tavallinen lumiukko, jonka laisia syntyy tuhansia joka vuosi ympäri maapalloa, jos lumentulo sallii.
Lapsista se oli hauskaa ja heillä oli ilo ylimmillään. Ihmisiä kulki ohi - he katselivat lumiukkoa ja menivät eteenpäin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Isä oli iloinen siitä, että hänen lapsensa temmelsivät raittiissa ulkoilmassa, siitä he saivat punaiset posket ja hyvän ruokahalun...
torstaina, tammikuuta 29, 2009
Menin
Pasilan kirjastoon. Lainasin sieltä Mrozekin satiirikokoelman Elefantti. Sieltä kaivoin esiin taas kerran ihailemani tarinan, jonka nimi on "Lumiukko".
keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009
tiistaina, tammikuuta 27, 2009
Siinä
kahvia juodessani kaikessa rauhassa, puheisiini hakeutui joku taulukaupustelija. Korostin petäjämäiseen tapaan, että join nyt kahvia. Mutta hän halusi esitellä taulujaan. Sanoin, että sillä ehdolla, että en osta mitään. Hän avasi kansionsa kuminauhat ja otti grafiikkaansa esille. Sanoin yhdestä naamakuvasta, että se oli varmasti Monalisan jäljitelmän jäljitelmä.
"Itse en sitä osta enkä myönnä, kun tiedän miten kovaa työtä olen tehnyt", hän sanoi.
"Tietenkin kuvasta löytää paljon yhtäläisyyksiä. Tunnen kyllä Monaliisan, kerran jonotinkin Louvreen, mutta jono oli lähes yhtä pitkä kuin meidän leipäjonomme tänä päivänä, joten luovutin."
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
lauantaina, tammikuuta 24, 2009
perjantaina, tammikuuta 23, 2009
Lämmitetyt portaat
Missä vaiheessa taloustaantuma, Irak tai Afganistan alkavat mennä nykyisen presidentin piikkiin?
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Askeleet,
hyppyjen ja piruettien väliset liikkeet ovat yhtä tärkeitä kuin hypyt. Juuri niillä goregrafia rikastetaan.
keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009
tiistaina, tammikuuta 20, 2009
maanantaina, tammikuuta 19, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
lauantaina, tammikuuta 17, 2009
perjantaina, tammikuuta 16, 2009
torstaina, tammikuuta 15, 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)