kysyttiin, olivatko he lumipalloja kasatessaan tosiaan halunneet vihjata, että osuuskunnassa istui varas varkaan päällä, tai että rouvan poika oli mennyt kihloihin, he pudistivat päätään ja puhkesivat kyyneliin. Mutta isä pani heidät varmuuden vuoksi nurkkaan.
Mutta siihen päivä ei vielä päättynyt. Ulkoa kuului kulkusten kilinää, joka loppui yhtäkkiä aivan talon edessä. Kaksi miestä koputti oveen yhtäaikaa. Joku lammasturkissa oleva tuntematon ja kansanneuvoston herra puhemies omassa persoonassaan.
"Asia koskee teidän lapsianne, kansalainen", he sanoivat kuorossa jo kynnykseltä.
Isä oli nyt jo tottunut tällaisiin vierailuihin, ja niin hän työnsi tuoleja esiin, jotta vieraat voisivat saisivat istua.
"Minua hämmästyttää, että te sallitte talossanne vihollisprapagandan. Te ette ilmeisesti ole poliittisesti valveutunut. Parasta että myönnätte sen heti."
Isä ei ymmärtänyt, miksi hän muka ei ollut poliittisesti valveutunut.
"Sen näkee jo teidän lapsistannekin. Kuka se pilkkaa työläis- ja talonpoikaisvaltion hallintoelimiä? Teidän lapsenne. Ovat pystyttäneet tuon lumiukon aivan minun kansliani ikkunoiden alle."
"Minä ymmärrän", huokaisi isä masentuneena, "tarkoitatte sitä varkauteen vihjaamista..."
"Varkauteen? Mitä hullua! Ettekö te sitten tiedä, mitä merkitsee, kun pystytetään lumiukko juuri kansanneuvoston puhemiehen ikkunoiden alle? Minä tiedän tarkalleen, mitä pahat kielet minusta puhuvat. Miksi teidän lapsenne eivät pystytä lumiukkoa Adenauerin ikkunoiden alle? Haa, te olette vaiti. Puhuvaa äänettömyyttä, hvä herra. Voin tehdä siitä omat johtopäätökseni."...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti